Tämän argentiinalaisen katutaiteilijan tapasin melkein päivittäin. Lopulta hän kysyi, miksi olen aina humalassa ja kehotti lopettamaan juomisen. Sain sähköpostiosoitteenkin, mutta vasta n. vuoden päästä hänelle kirjoitin eikä vastausta ole kuulunut.
Naispoliiseja partioimassa. Mitenkään kauniiksi en näin suomalaisen mittapuun mukaan voi kyllä kaikkia naisia sanoa. Latinoperäiset on tietysti eri juttu.
Eräs hieno rikkaiden suosima kahvila jossain Mariscalissa. Kun haukuin heidän silloista presidenttiään, yksi opiskelija osoitti miten käy, jos liikaa puhuu.
Lisää ravintoloita. Yhden viinibaarin pariskunta oli kotoisin Chilestä, Diego taas köyhä kansallismielinen baarimikko, hallituksen vastustaja. Kun valitin musiikin melusta, hän ohjasi minut baarin takahuoneeseen, joka oli jonkinlainen pyhättö. Hirsiseinillä oli vanhoja valokuvia Quitosta sekä valtavan suuri kulkuri Charlie Chaplin.
Hampurilaisbaarin ovimiehen ohi ei köyhät kulje, hyvä että itse pääsin sisään kun kuvan otin.
Villoja Hotelli Marriotin lähellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti